Ompeluangstia

Olen kuulkaas ommellut kolme päivää hupparia Roopelle, ja kaikki mikä on vaan mahdollista, on mennyt pieleen. Kyllä on maailmankaikkeus koetellut pikkuompelijan hermoja oikein urakalla!  
Roope pyysi mustaa tavallista hupparia kouluun, sellaisille päiville kun vaan ei jaksa. Siis teiniangstihuppari, johon piiloutua. No ajattelin, että piece of cake, ja kuinka väärässä olinkaan! Olen aiemmin ommellut Roopelle ja Jutalle kisamatkoja varten tanssiseuran logolla varustetun swetaritakin Ottobren pdf-kaavoilla, ja ajattelin, että samalla kaavalla teen sitten tämänkin. Toivomus oli vähän slimmimmästä versiosta. 

No reippaasti leikkasin Noshin mustasta joustocollarista koon 36, enkä laittanut saumanvaroja niin reilusti kuin kisatakkiin. MUTTA leikkasin pesemättämästä kankaasta. En läheskään aina esipese kankaita, koska ajattelin, ettei niitä kankaita pestä valmisvaatteitakaan varten, eikä koskaan pahemmin ole mennyt pieleen. No, tajusin palat leikattuani, että koska huppariin tulee vetoketju, kangas olisi pitänyt esipestä, koska se aina kutistuu sen verran, että vetää vetskarin kuprulle. Noh, minä kätevä emäntä surautin palat toisiinsa kiinni ja työnsin koneeseen ennen vetoketjun kiinnittämistä. No, se piruhan kutistui ja siitä tuli TODELLA slimmi ts. makkarankuori.

Onneksi olin ostanut kangasta reilusti, joten työnsin sen lopun kankaan koneeseen ja leikkasin uudet palat reilummilla varoilla pestystä kankaasta. Ompelin taas innolla unohtaen, että olisi järkevää sovittaa ennen kuin on ommellut helmaresorin kiinni ja peitetikillä tikannut sauman. Roope sovitti takkia, jotta pääsin toteamaan, että selässä on liikaa väljyyttä. Ei muuta kuin ratkomaan. Kavensin ja sain takista sopivan kokoisen ja vetoketjun ompelukin meni, ihmeellistä kyllä, kertalaakista. Sitten hupun kiinnitykseen. 

No, huppu oli tietenkin liian pieni. En ollut riittävästi suurentanut sitä, eikä hupun alareuna istunut millään pääntielle. Tätäkään en tietenkään suostunut uskomaan, ennen kuin olin sen kertaalleen saumurilla ommellut paikoilleen. Ei muuta kuin ratkomaan ja leikkaamaan uutta huppua ja vuorta jäljellä olevasta kankaasta. Näiden lisäksi matkalla oli vielä muutama pienempi vastoinkäyminen, joiden vuoksi ratkoja heilui taas. Olenkin ostanut kolme ratkojaa, jotta aina on joku käsillä, sillä tarvetta tulee aina enemmin tai myöhemmin.

Roope sai vihdoin viimein hupparinsa ja on tyytyväinen. Tai eihän se reppana uskalla muuta mieltä ollakkaan, kun on seurannut taisteluani tuon kirotun vaatekappaleen kanssa.

Hupusta tuli kyllä vähän liian matala. Joko kaava on pieni, lapseni pää liian iso tai kaula liian pitkä. Haluan veikata ensimmäistä. Jalassa olevat housut tein kesällä samasta Noshin collagesta Roopen vanhoista ostohousuista saksituilla kaavoilla. Jo toiset lökärit, jotka tein samojen puhkikulutettujen ostohousujen mukaan. Muoti vaan ehti muuttua tässä välissä, ja nyt näissä on kuulemma liian leveät lahkeet. Pohkeista pitää kaventaa, koska resorin yläpuolelle jäävä väljyys saa housut näyttämään 5-vuotiaan kerhohousuilta. No, ei muuta kuin ratkoja käteen taas!

Ratkotaan taas, kun ommellaan!

t. Elina

Perusmekko ja odotetut ompelumerkit

Heissan taas!

Olen niin täpinöissäni, sillä kauan odottamani ompelumerkit saapuivat vihdoinkin tänään! Vuoden verran olen suunnitellut niiden tilaamista, mutta en keksinyt sopivaa nimeä, niin homma jäi aina vaan roikkumaan.

Halusin merkissä olevan tekstin olevan suomenkielinen, liittyvän itseeni tai elämääni jollain tavoin ja olevan vielä kohtuullisen lyhytkin. Lopulta paras idea tulikin mieheltäni, josta sitten muokkasin merkkiin sopivan muodon.

Sana muodostuu nimeni etukirjaimista: Heikkilä Elina Maria. Halusin lisätä vielä neulan ja langan nimen perään kuvastamaan käsityötä. Merkit tilasin Sominelta ja olen oikein tyytyväinen niiden laatuun ja ulkonäköön, tosin toimitusaika oli todella pitkä: 8 viikkoa. Lappu on mustaa satiinia ja se on taitettu kaksin kerroin, jolloin sen voi ommella saumaan vaatteen ulkopuolellekin.

Tässäpä vielä kuvat valmistuneesta perusmekosta. Mekko on ommeltu Eurokankaan paksusta ja ihanan lämpimästä joustocollagesta, jossa on pehmeä nukattu nurjapuoli. Kankaan pinnassa on pieniä erivärisä "roskia" ikään kuin tweedkankaassa. Majapuulta löytyi täydellisen värinen resori hihansuihin. Kaavan pohjana on käytetty Ottobren raglanhihaisen mekon kaavaa lehdestä 5/2013 ja lisätty siihen reilun kokoinen kaulus.

En saanut vangittua kuvaan kangasta oikean värisenä. On enemmän poltetun oranssin värinen kuin tällainen hehkuvan punainen, väri on hyvin lähellä edellisen postauksen Sammalpolku-kankaan väriä.

Tästä tuli kyllä tosi kiva ja lämmin. Minä kun palelen elokuusta kesäkuun alkuun, niin arvostan vaatteen lämpimyyttä erityisesti. Ompelin vielä itselleni koiran ulkoilutuspipon Sammalpolun jämäkankaista. Harmi, kun merkit eivät ehtineet näihin ompeluksiin. Ehkäpä puran saumasta sen verran, että saan sujautettua merkin sinne väliin!

Aurinkoisia syyspäiviä 

toivottaa Elina, Lily ja Nuppu

Täydellinen syysmekko

Vuodenajat vaikuttavat vahvasti värimieltymyksiini, ovat aina vaikuttaneet. Kun kevättalvesta valo alkaa lisääntyä, alkaa ihmeellisesti kiehtoa kirkkaat sekä valkoisella taitetut värit, kuten nyt korallinpunainen tai turkoosinvihreä. Viljan kypsyessä alkaa taas tummemmat ja vähän murretummat värit houkutella, eikä sitä keväällä hankittua korallinväristä vaatetta voi enää kertakaikkiaan laittaa päällensä, koska se tuntuu... väärältä. Oloni väärän värisessä, siis suhteessa vuodenaikaan, tuntuu epämukavalta. 

Aina kun uusi vuodenaika on vaihtumassa, alan himoita uusia, oikean värisiä, vaatteita ja kankaita kaappiini. Kankaiden kanssa tämä on vielä ongelmallisempaa, sillä hamstraan vuodenaikaan sopivia kankaita enemmän kuin ehdin ommella. Nytkin kaapissa odottaa monta, siis todella monta, kesämekkokangasta, eikä pelkästään itselleni, vaan myös tyttärilleni Emmalle ja Iinalle, ja kesä oli ja meni.

Kun Paapiille tulivat tämän syksyn uutuuskankaat, suorastaan syöksyin tilaamaan ruosteenpunaista ja petroolinvihreää Sammalpolkua. Ompelin keväällä harmaa-keltaisesta Sammalpolusta kietaisumekon ja halusin samanlaisen nyt syksyyn (koska harmaa-keltainen on aivan vääränvärinen tähän aikaan). Ja tämä ruosteenpunainen on vain niin TÄYDELLINEN juuri nyt. Niin, ja malliinkiin olen tykästynyt.

 Etukappaleet olisivat voineet olla vähän leveämmät, jotta olisivat menneet enemmän päällekäin, nyt joudun pitämään toppia mekon alla.Tähän olisi nyt ihan pakko neuloa okranväriset ranteen/käsivarsien lämmittimet talven varalle, sillä palelen todella helposti ja jatkuvasi.

Tässäpä vielä vertailun vuoksi se "keväinen" versio (näyttää siis todella pliisulta nyt):

Mekoon on tarttunut jo vähän peiteväriä kuviksen tunnilla, älkää antako sen häiritä.

Koristeena päällystetyt napit.

Niin, saapas nähdä ehtiikö se petroolinvärinen päätyä vaatteeksi vielä tähän syksyyn. Tammikuun jälkeen on enää turha kuvitellakkaan, että pystyisin siitä enää ompelemaan!

Lattarimekko kilpatanssiin

Poikani Roope on harrastanut koko vuosia kilpatanssia. Joskus se oikean parin löytyminen voi olla kiven alla myös pojille. Pitäisi motivaation, iän, taitotason ja keskinäisten kemioiden osua jotakuinkin yksiin. Vuoden alussa tähde olivat suotuisassa asennossa ja Roope aloitti kuvioiden harjoittelun uuden parinsa kanssa. Tytön, jonka kanssa nämä kaikki tekijät näyttäisivät nyt natsaavan. Tyttö oli ollut jonkin aikaa tanssimatta ja oli kasvanut ulos aikaisemmasta lattaripuvustaan. Kevään kisoja varten hankittiin ikään kuin väliaikainen puku, jolla pääsi kisaamaan, ja ajatus oli, että ajan kanssa sitten miettivät, millaisen puvun jatkossa hän haluaisi.

No minä, joka rakastan strassien kimmellystä ja hulmuavia helmoja, varovastin ehdotin, että josko voisin kokeilla puvun tekemistä kohtuu edullisista materiaaleista ja niin, että laitan puvun sitten myyntiin, jos siitä ei tule mieluista. Olen ommellut yhden lattari puvun aiemmin, noin vuosi sitten edelliselle parille, mutta siinä kilpailuluokassa  ei saanut olla esim. strasseja vielä ollenkaan, ja tyttö oli vasta 11-vuotias, jolloin puvun piti olla hänen ikäiselleen sopiva ja melko yksinkertainen.

Luonnostelin kesällä tulevasta puvusta ehdotuksen Roopen daamille, jota sitten yhdessä vielä hieman muokattiin materiaalien hankkimisen jälkeen. Olin ostanut lähes vuosi sitten Eurokankaan palalaarista (virhe!) kullanväristä lyckraa, jonka ajattelin hyödyntäväni puvussa. Lisäksi tilasin täältä mustaa pitsiä ja hapsunauhaa. Voin lämpimästi suositella tätä kauppaa, sillä puhelinpalvelu oli erittäin ystävällistä (arvoin kahden pitsin välillä, enkä osannut päättää soittamatta), toimitus erittäin nopeaa, hinnat kilpailukykyiset ja tuotteet laadukkaita. Samasta paikasta tilasin myös luistelupuvun kaavat, joiden pohjalta lähdin muokkaamaan tulevaa pukua. Ajatukseni oli, että pukuun ei osteta strasseja ennen kuin varmistuu, että siitä tulee mieluinen.

Ennen kaavojen muokkaamista virittelin kankaita nuppineuloilla vielä sovitusnuken päälle ja kokeilin erilaisia vaihtoehtoja kuten tällaista, mutta tälle tuleva käyttäjä ei lämmennyt:

Aivan ensimmäiseksi kuosittelin luistelupuvun kaavasta haluamani ja ompelin mustasta lycrasta kokeilukappaleen sovitusta varten, ennen kuin lähdin pilkkomaan varsinaisia kankaita. Aika usein kilpatanssipuvuissa helma on ommeltu bodyn päälle, mutta koska käytin pitsiä, en halunnut kuvion katkeavan kohtaan, josta helma on liitetty bodyyn. Ompelin siis mekon, jonka alle kiinnitin housuosan bodyn päältä tikkaamalla. Ommel jää hyvin peittoon pitsikuvioon, ja on täysin huomaamaton. Tästä siis lähdin liikkeelle:



Viikko ennen kisoja, joissa pukua piti käyttää, homma oli siis tässä vaiheessa.

Käsittelin pitsiä ja lycraa ikäänkuin yhtenä kankaana. Huolittelin jokaisen leikatun kappaleen ensin siksakilla reunoistaan, jotta pitsi pysyy paikoillaan. Käytin lähes kaikessa ompelemisessa vain ompelukonetta, jotta saumoista tulisi mahdollisimman ohuet. Vain housun sivusaumat ompelin saumurilla. Sovituksessa totesin, ettei Eurokankaan palalycra vastaa joustavuus ja palautuvuus ominaisuuksiltaan lycraa, josta olin tehnyt harjoituskappaleen. Siis vastaisuuden varalle: muista ommella kokeiluversio ominaisuuksiltaan varmasti samanlaisesta kankaasta kuin mistä varsinainen puku tulee!

Puvun sisään on ommeltu kaarituelliset rintaliivit, jotka on katkaistu sivusaumojen kohdalta. Puvun edessä käytin kaksinkertaista powernet-verkkoa, jonka väliin lisäsin palan joustamatonta tylliä, koska powernet joustaa, enkä halunnut rintakuppien välin venyvän suuremmaksi puvun ollessa päällä ja kankaiden kiristyessä.

Puku valimistui juuri ja juuri kisoihin. Tosin vielä pukuhuoneessa, kun puku oli jo päällä, muutin vielä selässä olevien ihonväristen kuminauhojen kiinnitystä. Kuminauhojen kiristäminen muutti puvun selkämyksen linjaa liikaa, mikä näkyy kisoissa otetuissa kuvissa. Purin kison jälkeen vielä kerran osan puvun takaosasta, madalsin takasivukappaleitten korkeutta ja kiinnitin kuminauhat uudelleen  Kisoja varten puvun yläreuna oli strassattu sekä vyö. Hapsut liikkuivat upeasti liikkeessä ja puku korosti tytön kadehdittavan pitkiä sääriä upeasti.

 Kisojen jälkeen korjattuani selkäosion (ei vieläkään ole kyllä mielestäni täydellinen) strassasin puvun Swarowskin kristalleilla, niin että puvun yläosassa niitä on tiheämmässä ja puvun alaosassa strassit harvenevat ja myös puvun selkäosan reunaan liimasin strasseja kuten etuosaankin. Käytin Restin liimaa ja tavallisia strasseja, en hotfixejä (vaikka minulla on kolvi siihen) koska kiinnitin strassin pitsikankaan kukkiin, enkä halunnut, että pitsi liimautuu kiinni aluskankaaseen. Kolvia käyttäessä strassiin joutuu käyttämään painetta, mikä olisi todennäköisesti aiheuttanut sen, että pitsi olisi liimaantunut aluskankaaseen. 

Tässä kuvat lopullisesta puvusta. Harmi vain, kimmellys ei välity kuvista kovinkaan hyvin.

Korjattu selkäosa ja strassitus

Vyö on tehty päälystämällä kuminauha lycralla

Puvun tekeminen oli mielenkiintoista ja innostavaa,  mutta välillä myös stressaavaa ja ahdistavaakin, koska pelkäsin, ettei siitä tule riittävän hyvä. Erityisen palkitsevaa oli puvun strassaaminen, koska silloin näin konkreettisesti, miten käteni tuottivat kauneutta. Paljon on opittavaa ja parannettavaa tässä(kin) ompelun lajissa, mutta tähän voisi jäädä koukkuun!

Niin, ja nappasivat nuoret niistä kisoista 3. sijan Juniori 2 C-luokassa!

Mielelläni kuulen kommentteja tai kokemuksia teiltä hyvät lukijat aiheeseen liittyen.

Innostunein terveisin, 

Elina

Barcelonan kangaskaupat

Ennen matkalle lähtöämme päätin kartoittaa Barcelonan kangastarjonnan ja kirjoittaa siitä tänne blogiin, sillä en löytänyt vastaavaa koontia googlettamalla. Kotona etsiskelin netistä kangas- ja käsityöliikkeiden sijainnista ja kirjoittelin niitä ylös ja merkkailin kartalle, jotta paikan päällä olisi helpompaa suunnistaa. Karsin joukosta kuitenkin pelkkiä sisustuskankaita myyvät liikkeet pois. Aikaisemmalla matkallani Barcelonaan olin löytänyt sattumalta kaupan, joka myi ihania japanilaisia puuvilloja ja puuvillasatiineja. Kaikki muut kaupat olivat uusia tuttavuuksia.

Barcelonan keskustassa on suuri aukio Placa de Catalunya, ja muutaman korttelin päässä siitä on kangaskauppojen keskittymä: peräti kolme kauppaa. Ensimmäisenä kohteena oli Ribes & Casals. Kaupan valikoima oli suuri, ja pääpaino näytti olevan selkeästi vaatetuskankaissa, mutta myös verhokankaita ja sisustuspuuvilloja oli tarjolla. Erikoista oli se, että liikkeessä oli todella paljon myyjiä, vähintää 10 ja ainakin puolet ellei enemmänkin oli miesmyyjiä. Tässä mielestäni näkyi eurooppalaisten arvostus yleisesti vaatetusta ja vaatteiden tekemistä kohtaan; sitä ei pidetä vain "naisten puuhasteluna" kuten täällä meillä.

 Liikkeen parasta antia olivat ylelliset juhlapukukankaat ja -pitsit. Ylellisen tuntuisia, raskaasti laskeutuvia polyesterisatiineja ja niihin sopivia helmin koristeltuja pitsejä oli useissa väreissä. Nyt en tarkoita mitään sellaisia perussatiineja, joita Suomessa myydään, vaan sellaisia joita näkee valmiissa iltapuvuissa. Satiinit olivat hinnaltaan 29 € metri ja pitsit n. 70€ luokkaa. Vastaavanlainen pitsi maksoi Tampereen Eurokankaassa 140€/m, kun kävin viime viikolla katsomassa. Luonnollisesti pitsejä oli myös valtavasti valkoisen eri sävyissä, eli mikäli hääpuvun teettäminen/tekeminen on mielessä, kannattaa ehdottomasti käydä paikan päällä, mikäli Barcelonassa käy.

Liikkeessä oli myös arkisempiakin vaatetuskankaita paljon, mutta ei sellaista valikoimaa lastenkankaita tai trikoita kuin mihin olemme Suomen kangaskaupoissa tottuneet. Liikkeessä myytiin myös kauniita käsityöpuuvilloja, hinnat olivat niissä hieman Suomen hintoja edullisemmat, ei kuitenkaan merkittävästi. Vierailuni osui juuri alennusmyynti aikaan, jolloin kaikki kankaat olivat alennuksessa 20-50% . Mukaani tarttui mm. aivan ihanaa puuvillapitsiä 20% alennuksella, ja maksoi vain 25€/m (kuva myöhemmin).

Aivan tämän liikkeen vieressä sijaitsi toinen kangaskauppa La Casa del Retal (osoite Roger de Luria 9, ei nettisivuja). Tämä liike oli selvästi pienempi ja ehkä...arkisempi. Liikkeessä oli puolestaan taas melko laaja valikoima trikoita, lähinnä viskoosielastaania aikuisille sopivissa kuoseissa, myös digiprinttinä. Hinnat olivat edulliset, jopa alle 10€/m. Täältä ostin erikoista trikoota, jossa oli läpikuultavalla pohjalla luonnonvalkoisia palloja.

Lapsille olisi ollut tarjolla uimapukulycraa.

Lähes vastapäätä näitä liikkeitä oli kolmas kangaskauppa Donna Teixits (osoite: Roger de Luria 6, ei nettisivuja). Liike vaikutti todella pieneltä ja kapealta pikkuliikkeeltä, mutta ensimmäisen huoneen jälkeen avautui toinen tila, jossa oli lisää kankaita. Tämän liikkeen erikoisuus oli mielestäni upeat helmi- ja strassikirjaillut nauhat, jotka sopivat juhla- ja hääpukuihin. Pitsejä (vähän vaatimattomampia ja edullisempia kuin Ribes & Casalsissa) oli näkyvästi esillä sekä joitakin juhlapukukankaita. Valikoima oli kuitenkin selvästi suppeampi, eikä tästä liikkeestä (kumma kyllä) tarttunut mitään mukaan.

Seuraavaksi suuntasin käsityö/ompelutarvikeliikkeeseen nimeltä Merceria Santa Ana, joka sijaitsi lähellä edellisiä kangaskauppoja, vähän vielä lähempänä Placa Catalunyaa. 

Heti näyteikkunasta pongasin mielenkiintoiset "pakarapikkarit", jotka olivat ilmeisesti suunniteltu naisille, jotka haaveilivat isommasta pebasta, mitä luoja on antanut ;) Liikkeessä oli kattava valikoima kaikenlaista tarviketta ompeluun. Erikoista oli asiointi järjestys: Ensin pyydät tiskin takana olevalta myyjältä mitä haluat ja kuinka paljon, hän kirjoittaa hinnan lapulle, jonka kanssa menet erilliselle kassalle maksamaan ja sitten kuitin kanssa takaisin sille ensimmäiselle myyjälle, joka antaa vasta sitten tavaran sinulle. Systeemi kuin Neuvostoliitossa ennen vanhaan! Täältä tarttui mukaan, yllätys yllätys ei pakarapikkarit, vaan helmin ja strassein koristeltua nauhaa Emman seuraavaa iltapukua varten. Hinta taisi olla 40€/m

 Pieni tilkkutyöliike Fildor löytyi aivan sattumalta kävellessämme metroasemalta hotellille päin. Tämä sijaitsee siis Eixampleen alueella. Myyjä ei puhunut yhtään englantia, mutta oli kovin ystävällinen ja ymmärsi kuitenkin kun näytin kameraa ja pyysin lupaa kuvata. Kangasvalikoima ei ollut suuren suuri, mutta liikkeestä sai myös neulelankoja, nappeja ja tilkkuilutarvikkeita, Vartavasten ei ehkä kannata tänne suunnata, jollei satu ihan kulmilla olemaan. Viehättävä liike kuintekin.

Liikkeen näyteikkuna

Tämä tilkkutyöpaneeli lähti mukaani tästä kaupasta.

Japanilaisia kankaita myyvä Nunoya sijaitsee vanhassakaupungissa ja on hieman haasteellinen löytää. Liike ei sijaitse siinä, missä sen olettaisi kadun numeron mukaan sijaitsevan. Hetken luulin, että liike on lopetettu, mutta vähän eteenpäin kävellessäni liike kuitenkin löytyi. Omistaja itse taisi olla paikalla ja kertoi todella sujuvalla englannilla (taisi olla britti) liikkeen muuttavan piakkoin Eixampleen alueelle, joten osoite kannattaa varmistaa nettisivuilta ennen sinne suuntaamista. 

Alanurkassa näkyvässä lasivitriinissä oli myös muutamia Liberty of  Londonin kankaita. Olin netistä katsellut näitä kankaita, mutta en ollut tajunnu ollenkaan kuinka ihanan laatuisia ne olivat! Kyse ei ollut mistään hyvälaatuisesta käsityöpuuvillasta, vaan taivaallisen sileästä ja ohuesta puuvillabatistista, josta tulisi täydellisiä höyhenenkevyitä kesämekkoja- ja paitoja. Tietysti juuri sitä kuosia, jota olisin ostanut, oli jäljellä 30cm. Hinta oli sama mitä netissä on näkynyt, eli melko kallista, joten ehkä ihan hyvä, ettei sitä ollut enempää.

 Näissä japanilaisissa kankaissa on satiinimainen pinta ja ne ovat jämäkkää ja ryhdikästä laatua, aivan erillaista mitä tavalliset käsityöpuuvillat ovat. Olen aikaisemmalla käynnilläni ostanut kahta kuosia vaatetukseen ( ja jotka ovat edelleen ompelematta), joten nyt poistuin järkevästi liikkeestä tyhjin käsin.

Levitin melko mukavan saaliini hotellin sängylle. Siinä on paria vuorikangasta Ribes & Casalista (toinen on ramieta, viskoosin tyyppistä luonnonkuitua, jota en ole kankaana koskaan nähnyt, valmisvaatteessa kyllä) ja ohutta, riemunkirjavaa polyesterisatiinia, jota ostin Roopen tanssiparin vakiotreenihametta varten. Oli puoleen hintaan, ja kahden metrin pala maksoi 10€, joten ei ole suuri tappio, jos tyttö ei haluakkaan tuon väristä helmaa. Kuvassa myös läpikuultava pallotrikoo. Tilkkutyöpaneeli unohtui kuvasta.

 

Tässä lähikuva vielä helminauhasta ja puuvillapitsistä. Kuva ei anna oikeutta kyllä helminauhalle.

Eli summa summarium Barcelona on varsin otollinen kohde kangashamsterille,erityisesti jos suunnitelmissa on juhla- tai hääpuvun tekeminen tai teettäminen. Hinnat ovat yleisesti ottaen edullisemmat kuin Suomessa ja alennusaikaan hyvinkin edulliset. Collareita ja puuvillatrikoita täältä ei kuitenkaan kannata lähteä etsiskelemään, siinä kotimarkkinat ovat huomattavasti paremmat.