Poikani Roope on harrastanut koko vuosia kilpatanssia. Joskus se oikean parin löytyminen voi olla kiven alla myös pojille. Pitäisi motivaation, iän, taitotason ja keskinäisten kemioiden osua jotakuinkin yksiin. Vuoden alussa tähde olivat suotuisassa asennossa ja Roope aloitti kuvioiden harjoittelun uuden parinsa kanssa. Tytön, jonka kanssa nämä kaikki tekijät näyttäisivät nyt natsaavan. Tyttö oli ollut jonkin aikaa tanssimatta ja oli kasvanut ulos aikaisemmasta lattaripuvustaan. Kevään kisoja varten hankittiin ikään kuin väliaikainen puku, jolla pääsi kisaamaan, ja ajatus oli, että ajan kanssa sitten miettivät, millaisen puvun jatkossa hän haluaisi.
No minä, joka rakastan strassien kimmellystä ja hulmuavia helmoja, varovastin ehdotin, että josko voisin kokeilla puvun tekemistä kohtuu edullisista materiaaleista ja niin, että laitan puvun sitten myyntiin, jos siitä ei tule mieluista. Olen ommellut yhden lattari puvun aiemmin, noin vuosi sitten edelliselle parille, mutta siinä kilpailuluokassa ei saanut olla esim. strasseja vielä ollenkaan, ja tyttö oli vasta 11-vuotias, jolloin puvun piti olla hänen ikäiselleen sopiva ja melko yksinkertainen.
Luonnostelin kesällä tulevasta puvusta ehdotuksen Roopen daamille, jota sitten yhdessä vielä hieman muokattiin materiaalien hankkimisen jälkeen. Olin ostanut lähes vuosi sitten Eurokankaan palalaarista (virhe!) kullanväristä lyckraa, jonka ajattelin hyödyntäväni puvussa. Lisäksi tilasin
täältä mustaa pitsiä ja hapsunauhaa. Voin lämpimästi suositella tätä kauppaa, sillä puhelinpalvelu oli erittäin ystävällistä (arvoin kahden pitsin välillä, enkä osannut päättää soittamatta), toimitus erittäin nopeaa, hinnat kilpailukykyiset ja tuotteet laadukkaita. Samasta paikasta tilasin myös luistelupuvun kaavat, joiden pohjalta lähdin muokkaamaan tulevaa pukua. Ajatukseni oli, että pukuun ei osteta strasseja ennen kuin varmistuu, että siitä tulee mieluinen.
Ennen kaavojen muokkaamista virittelin kankaita nuppineuloilla vielä sovitusnuken päälle ja kokeilin erilaisia vaihtoehtoja kuten tällaista, mutta tälle tuleva käyttäjä ei lämmennyt:
Aivan ensimmäiseksi kuosittelin luistelupuvun kaavasta haluamani ja ompelin mustasta lycrasta kokeilukappaleen sovitusta varten, ennen kuin lähdin pilkkomaan varsinaisia kankaita. Aika usein kilpatanssipuvuissa helma on ommeltu bodyn päälle, mutta koska käytin pitsiä, en halunnut kuvion katkeavan kohtaan, josta helma on liitetty bodyyn. Ompelin siis mekon, jonka alle kiinnitin housuosan bodyn päältä tikkaamalla. Ommel jää hyvin peittoon pitsikuvioon, ja on täysin huomaamaton. Tästä siis lähdin liikkeelle:
Viikko ennen kisoja, joissa pukua piti käyttää, homma oli siis tässä vaiheessa.
Käsittelin pitsiä ja lycraa ikäänkuin yhtenä kankaana. Huolittelin jokaisen leikatun kappaleen ensin siksakilla reunoistaan, jotta pitsi pysyy paikoillaan. Käytin lähes kaikessa ompelemisessa vain ompelukonetta, jotta saumoista tulisi mahdollisimman ohuet. Vain housun sivusaumat ompelin saumurilla. Sovituksessa totesin, ettei Eurokankaan palalycra vastaa joustavuus ja palautuvuus ominaisuuksiltaan lycraa, josta olin tehnyt harjoituskappaleen. Siis vastaisuuden varalle: muista ommella kokeiluversio ominaisuuksiltaan varmasti samanlaisesta kankaasta kuin mistä varsinainen puku tulee!
Puvun sisään on ommeltu kaarituelliset rintaliivit, jotka on katkaistu sivusaumojen kohdalta. Puvun edessä käytin kaksinkertaista powernet-verkkoa, jonka väliin lisäsin palan joustamatonta tylliä, koska powernet joustaa, enkä halunnut rintakuppien välin venyvän suuremmaksi puvun ollessa päällä ja kankaiden kiristyessä.
Puku valimistui juuri ja juuri kisoihin. Tosin vielä pukuhuoneessa, kun puku oli jo päällä, muutin vielä selässä olevien ihonväristen kuminauhojen kiinnitystä. Kuminauhojen kiristäminen muutti puvun selkämyksen linjaa liikaa, mikä näkyy kisoissa otetuissa kuvissa. Purin kison jälkeen vielä kerran osan puvun takaosasta, madalsin takasivukappaleitten korkeutta ja kiinnitin kuminauhat uudelleen Kisoja varten puvun yläreuna oli strassattu sekä vyö. Hapsut liikkuivat upeasti liikkeessä ja puku korosti tytön kadehdittavan pitkiä sääriä upeasti.
Kisojen jälkeen korjattuani selkäosion (ei vieläkään ole kyllä mielestäni täydellinen) strassasin puvun Swarowskin kristalleilla, niin että puvun yläosassa niitä on tiheämmässä ja puvun alaosassa strassit harvenevat ja myös puvun selkäosan reunaan liimasin strasseja kuten etuosaankin. Käytin Restin liimaa ja tavallisia strasseja, en hotfixejä (vaikka minulla on kolvi siihen) koska kiinnitin strassin pitsikankaan kukkiin, enkä halunnut, että pitsi liimautuu kiinni aluskankaaseen. Kolvia käyttäessä strassiin joutuu käyttämään painetta, mikä olisi todennäköisesti aiheuttanut sen, että pitsi olisi liimaantunut aluskankaaseen.
Tässä kuvat lopullisesta puvusta. Harmi vain, kimmellys ei välity kuvista kovinkaan hyvin.
 |
| Korjattu selkäosa ja strassitus |
 |
| Vyö on tehty päälystämällä kuminauha lycralla |
Puvun tekeminen oli mielenkiintoista ja innostavaa, mutta välillä myös stressaavaa ja ahdistavaakin, koska pelkäsin, ettei siitä tule riittävän hyvä. Erityisen palkitsevaa oli puvun strassaaminen, koska silloin näin konkreettisesti, miten käteni tuottivat kauneutta. Paljon on opittavaa ja parannettavaa tässä(kin) ompelun lajissa, mutta tähän voisi jäädä koukkuun!
Niin, ja nappasivat nuoret niistä kisoista 3. sijan Juniori 2 C-luokassa!
Mielelläni kuulen kommentteja tai kokemuksia teiltä hyvät lukijat aiheeseen liittyen.
Innostunein terveisin,
Elina
