Täydellinen syysmekko

Vuodenajat vaikuttavat vahvasti värimieltymyksiini, ovat aina vaikuttaneet. Kun kevättalvesta valo alkaa lisääntyä, alkaa ihmeellisesti kiehtoa kirkkaat sekä valkoisella taitetut värit, kuten nyt korallinpunainen tai turkoosinvihreä. Viljan kypsyessä alkaa taas tummemmat ja vähän murretummat värit houkutella, eikä sitä keväällä hankittua korallinväristä vaatetta voi enää kertakaikkiaan laittaa päällensä, koska se tuntuu... väärältä. Oloni väärän värisessä, siis suhteessa vuodenaikaan, tuntuu epämukavalta. 

Aina kun uusi vuodenaika on vaihtumassa, alan himoita uusia, oikean värisiä, vaatteita ja kankaita kaappiini. Kankaiden kanssa tämä on vielä ongelmallisempaa, sillä hamstraan vuodenaikaan sopivia kankaita enemmän kuin ehdin ommella. Nytkin kaapissa odottaa monta, siis todella monta, kesämekkokangasta, eikä pelkästään itselleni, vaan myös tyttärilleni Emmalle ja Iinalle, ja kesä oli ja meni.

Kun Paapiille tulivat tämän syksyn uutuuskankaat, suorastaan syöksyin tilaamaan ruosteenpunaista ja petroolinvihreää Sammalpolkua. Ompelin keväällä harmaa-keltaisesta Sammalpolusta kietaisumekon ja halusin samanlaisen nyt syksyyn (koska harmaa-keltainen on aivan vääränvärinen tähän aikaan). Ja tämä ruosteenpunainen on vain niin TÄYDELLINEN juuri nyt. Niin, ja malliinkiin olen tykästynyt.

 Etukappaleet olisivat voineet olla vähän leveämmät, jotta olisivat menneet enemmän päällekäin, nyt joudun pitämään toppia mekon alla.Tähän olisi nyt ihan pakko neuloa okranväriset ranteen/käsivarsien lämmittimet talven varalle, sillä palelen todella helposti ja jatkuvasi.

Tässäpä vielä vertailun vuoksi se "keväinen" versio (näyttää siis todella pliisulta nyt):

Mekoon on tarttunut jo vähän peiteväriä kuviksen tunnilla, älkää antako sen häiritä.

Koristeena päällystetyt napit.

Niin, saapas nähdä ehtiikö se petroolinvärinen päätyä vaatteeksi vielä tähän syksyyn. Tammikuun jälkeen on enää turha kuvitellakkaan, että pystyisin siitä enää ompelemaan!