Vihdoinkin!

Kaksi vuotta olen hautonut ajatusta blogin aloittamisesta. Suurin kynnys on ollut itseluottamuksen puute osaamiseni suhteen sekä epäilys siitä, mitä tarjottaavaa minulla olisi enää käsityöblogimaailmassa, joka on täynnä toinen toistaan hienoimpia blogeja. Vanhin tyttäreni Emma, auttoi minut alkuun bloggerin käytön kanssa ja toisen epäilyksen suhteen vain päätin, että haluan jollain tavoin arkistoida samaan paikkaan kaikki tekemäni työt ja kirjoittaa niiden tekemiseen liittyviä ajatuksia, erehdyksiä, ahdistuksia ja innostumisia, kiinnostivatpa ne muita tai eivät.

Ompelu on ollut lähellä sydäntäni aina ja edelleen käsityön muodoista ompelen ylivoimaisesti eniten. "Vanhoilla päivilläni" olen opetellut myös neulomaan, mutta se tahtoo olla vain liian hidasta minulle, joten se on vähän jäänyt alkuinnostuksen jälkeen. Mutta koska minussa asuu pieni (eikä ihan pieni) sisäinen hamsteri, niin kahdessa vuodessa ensimmäisen villasukan kutomisen jälkeen, olin jo ostanut kymmenittäin lankakeriä ja vyyhtejä jemmaan vaatehuoneen ylähyllyt täyteen. Niin, että niitä on nyt sitten seuraavaksi 10 vuodeksi ainakin hankittuna ja useampaan villapaitaan langat ostettuna.

Olen ommellut pääasiassa itselleni ja tyttärilleni Emmalle (22v) ja Iinalle (20v). Kuopukseni Roope täyttää 14-vuotta, ja hän kelpuuttaa vain ompelemani collagehousut. Roopelle en tosin ommellut pienempänäkään kuin korkeintaan yöpukuja ja miehelleni en ole ommellut ikinä mitään, koska... no koska tyttöjen vaatteita on vaan niin paljon kivempi tehdä kuin poikien tai miesten!

Iinan toiveiden mukaan toteutettu ylioppilasmekko